Sankarillisten sotien korostaminen jäänyt pois

Historiakuva välittyy entistä enemmän koulujen ja viestimien välityksellä. Aikaisemmat sukupolvet saivat paljon tietoa isovanhemmiltaan, joista monet olivat kokeneet sodan kauhuja ja koettelemuksia.

Tänä päivänä sukupolvien ketju on katkeamassa. Nuoret eivät halua kuulla perinteisiä elämänmalleja edes vanhemmiltaan – saati sitten isovanhemmiltaan. Rooleja halutaan valita itselleen kuin kaupan tiskiltä. Nuoret kokevat olevansa ja heitä on myös kannustettu pitämään itseään jonakin ainutlaatuisena asiana maan päällä. Heille tatuointi keholla lisää tunnettu eritysilaatuisuudesta. Samalla tavalla rooleja vaihdellaan. Kehokaan ei saa olla rajoituksena, jos poika haluaa muuttua tytöksi.

Historia koetaan jopa painolastiksi. Puhutaan jopa ihmiskunnan rikosrekisteristä. Tuntuu, että kaikki pahat asiat tapahtuivat menneisyydessä. Kun vain katkaistaan menneisyyden jäänteenä oleva rautapallo jalasta koettaa vapaus.

Nationalismi korvaantunut muilla identiteettien muokkaajilla

Kiitollisuus menneille sukupolville, jotka raivaamalla soita ja sotimalla tekivät tuleville sukupolville mahdolliseksi elää vapaassa isänmaassa. Sellainenidyllinen kuvaus historiasta liittyy nationalistiseen historiakuvaan. Sellaiselle maailmankuvalle olisi kauhistus, jos taisteltu elintila ja maapala annetaan muiden kansojen asuttavaksi mm. ottamalla pakolaisia maahan. Suomessa on irtaannuttu nationalismin kauden historiakuvasta, mutta toisissa EU-maissa sellainen on joipa vahvistumassa, kuten Puolan esimerkki osoittaa.

MIstä siis historiakuva kumpuaa? Kouluissa on EU aikakaudella alettu ajaa alas vanhaa kansallismielistä historiakuvaa. Tämän päivän nuoret – jopa yliopistoon päässeet – eivät tunne keskeisiä vuosilukuja Suomen sotien ja itsenäistymisen kauden historiassa. Ne käydään niin ylimalkaisesti läpi nykyisissä historian oppikirjoissa.