Historian opetus viihteen kautta
Nuorten keskuudessa luetaan paljon fantasia-kirjallisuutta. Tällaiset teokset leviävät heidän keskuudessaan. Kaikki luettu kirjallisuus ei ole enää edes länsimaista alkuperää. Japanilainen kirjallisuus on jo pidemmän aikaa vedonnut nuoriin. Myös muu aasialainen kirjallisuus valtaa alaa. Sitli länsimaidenkin tekemää kirjallisuutta luetaan. On myös todettava, että osa ei lue juuri mitään. Kiitos internet-aikakauden.
Internetistä toisaalta ladataan luettavaa ja sitä kautta maailma on avarampi kuin entisaikaan, jossa lahjakkaimmat kirjatoukat lukivat koko paikalliskirjaston valikoiman läpi ennen lukiosta tai oppikoulusta valmistumistaan.
Historiallinen mielikuvitus opetuksessa
Osa fantasia-kirjallisuudesta perustuu historiallisiin teemoihin. Samalla tavalla televisiosta tulee viihteen kautta historiaa käsitteleviä ohjelmia. Suomalaisa kirjailijoitakin on tehnyt teoksia liittyen Suomen historian vaiheisiin. Tuntematon sotilas on tietenkin historialliselle teemalle rakentuva, vaikka se oli omana aikanaan lähihistoriaa. Joku Arto Paasilinnan Ukkosenjumalan Poika on herättänut joidenkin kiinnostusta Suomen muinaistarustoon.
Tänä päivänä koulujen tasoerot ovat taas kasvamassa. Eliitin kouluissa nuoria saatetaan kannustaa lukemaan vaativ
ia kirjoja. Kalevalaan syvemmin perehtymistä ei kai enää edellytetä missään. Niissä on mahdollista kannustaa lahjakkaita oppilaita lukemaan kansallisia merkkikirjoja. Sitä kautta kasvaa ymmärrys myös kansallisesta historiasta.
Kuuleman mukaan 1980-luvun alussa Kontulan Vesalan yläasteen oppilaille annettiin luettavaksi Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa. Opettajat katsoivat, että oli parempi, että nuoret saatiin lukemaan edes jotakin. Samaan aikaan paremmissa lyseoissa ja muissa käteen annettiin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja vastaavia teoksia.
Historian opetusta tuetaan myös äidinkielen kautta. Onko siis mahdollista tarjota nuorille luettavaksi heitä itseään kiinnostavia historiallisia aiheita. Tänä päivänä oppilaille annetaan useinkin jotain lesbo/homokirjallisuutta. Äidinkielten opettajat rakentavat nuorten maailmankuvaa seksuaalisen identiteetin kautta. Myös siirtolaisuuteen liittyvää kirjallisuutta annetaan luettavaksi mm. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Voisiko mukaan laittaa historiallista mielikuvitusta avartavaa kirjallisuutta? Varmaankin Aleksis Kivi ja vastaavat luetaan monissa kouluissa. Toivoa sopii, että se herättää intoa lukemiseen. Tulee lähinnä mieleen maahanmuuttajataustaisten lasten tilanne. Voisiko muk
aan laittaa myös tuoreempia ja nuoria puhuttelevia historiallisia aiheita käsitteleviä kirjoja?
Elämme useinkin melkoisessa pumpulissa. Nuoria halutaan varjella kohtaamasta pahaa maailmaa. Toisaalta pahuus vaihtaa muotoaan. Paineet pärjätä työelämässä ovat kasvaneet. Internetin kautta saattujen vaikuuteiden vuoksi henkisesti epätasapainoiset ihmiset alkavat seksin sijaan harjoittamaan pornoa. Tuloksena kaikenlaista pikkulasten saalistamista ja ahdistelua. Monesti lapset kasvavat yksinhuoltajien kanssa. Pystyykö äiti huolehtimaan lasten turvallisuudesta, jos joutuu tekemän pitkiä työpäiviä. Uusioperheissä on myös kaikenlaisia uusia haasteita.
Koulumaailman ja kodin välisten suhteiden toimiminen on koetuksella, koska maahamme integroituu parhaillaan suuri määrä maahanmuuttajia. Paljon puhutaan rasismin vastustamisesta. Kykeneekö tavallinen suomalaisopettaja nousemaan ennakkoluulojen yläpuolelle. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei nimittele ulkomaalaisia rumilla haukkumasanoilla. Rasismia torjuvat helppoheikit usein katsovat sen riittävän, ettei käytetä haukkumasanoja tai leimata toisia ryhmiä. Poliittinen korrektius ei aina saa muutettua asenteita sydänten tasolla, vaan johtaa hurskasteluun.