Pitäisikö opetuksessa painottaa historiallista ymmärrystä?
Historiantajun merkitys on taas korostunut. Eräänä keinona torjua netin kautta käytävää hybridisotaa on esitetty nimenomaan kansan opettamista ajattelemaan omilla aivoillaan. Tässä historian opetus on nousemassa keskeiseen rooliin.
Kylmän sodan kaudella tarvittiin vahvaa identiteettiä
Kylmä sota oli ajoittain jopa uskonsodan luonteinen. Ideologioiden välinen jännite kävi siksi kovaksi niihin aikoihin. Siihen aikaan Suomeen ajettiin jonkinlaista pienen kansan realismia. Kaiken viisauden alku lähti tosiasioiden tunnustamisesta.
Paasikiven koko valtio-opillinen viisaus pohjasi syvästi historiatajuun. Siihen aikaan toisaalta uskottiin siihen, että ulkopoliittisen johtajan piti johdattaa kansaa ymmärtämään, harjoitetun politiikan viisaus. Tämä näkyi jopa kouluissa annettavassa historian opetuksessa
Maassamme oli realismin nimissä vähennettävä ”ryssävihaa”. Toisaalta historian opetus ei ollut puolueellista myöskään länsimaiseen järjestelmään päin. Liikaa kapitalismia ei myöskään ihailtu. Oli olemassa kolmas tie. Asiaa helpotti se, että Ruotsi oli puolueeton maa. Suomen identiteettiä rakennettiin kansallisaatteen ohella myös pohjoismaisen demokratia-ajatuksen varaan.
Suomi tasapainoili koko kylmän sodan ajan. Neuvostoliitolla oli käytössään varsin moderni ideologia. Sillä oli vetovoimaa maamme nuorison keskuudessa. Torjuakseen sitä uhkaa, että nuoriso hurahtaisi täysin kommunistisen ideologian pauloihin, oli kansaa valistettava historian opetuksella.
Tänä päivänä Venäjä edustaa vahvan valtion ideologiaa. Se ei ole puhtaasti nationalistinen. Joka tapauksessa nykyisen Venäjän ideologia ei sinänsä omaa juurikaan vetovoimaa suomalaisten keskuudessa. Viranomaiset ovat kuitenkin huolissaan siitä, että Venäjä peukaloisi maamme henkistä ilmapiiriä tukemalla esimerkiksi kansallismielisiä liikkeitä Suomessa. On kuitenkin selvää, että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Usko läntisiin instituutioihin on rapautumassa. Euroopan Unionin kannatus on laskenut suuresti koko Euroopassa ja sitä vastustavia liikkeitä on ilmaantunut kaikkiin maihin. Venäjällä ei olisi mitään keinoja iskeä killaa ellei sellaiselle olisi otollista tilaisuutta.
Historiataju aseeksi hybridisodankäyntiä vastaan
Viime aikoina on kuultu sellaista puhetta, että kansan historiallista ymmärrystä ja kykyä ajatella omilla aivoilla olisi taas korostettava. Tällainen puhe päättävien viranomaisten suusta merkitsee sitä, että historian opetukselle tulee taas samanlaista tehtävää kuin kylmän sodan aikana. Oppilaita on jatkossa kanustettava ajattelemaan omilla aivoillaan. Hybridisodankäynti lienee liian raju ilmaus ja neutraalimpana pidettävä käsite onkin informaatiovaikuttaminen. Se on selvää, että Venäjä turvautuu siihen siinä missä muutkin maat, joilla on intressinsä ajaa omia etujaan Suomessa.
Kouluissa on pitkään opetettu varsin ruusuisessa sävyssä jonkinlaista maailmanjärjestystä, jossa YK on huipulla ja sitä seuraava taso maamme kannalta on EU. Euroopan Unionia sanotaan suureksi rauhanprojektiksi ynnä muuta, joka ei välttämättä merkitse mitään kasvavalle nuorisolle, jolla on vaikeuksia löytää paikkaansa tässä EU-Suomessa. Nuoriso, joka on opetettu näkemään maailmaa tällaisella tavalla, on heikoilla kun se törmää netissä ns. ”vaihtoehtoisiin totuuksiin”. Siitä syystä olisi taas palattava enemän vaihtoehtoja sisältävään opetukseen. Oppilaille pitäisi antaa lupa antaa kouluissa ajatella myös kriittisesti EU:n ja YK:n roolista.
Suomessa eräänä paholaisena on kuvattu MV-lehti, joka sai jossain vaiheessa suuriakin lukijamääriä. Kyseinen verkkosivusto on leimattu Venäjän rahoittamaksi. Suomessa on tehty suuria ponnistuksia sen eteen, että kyseinen julkaisu saataisiin vaikenemaan. Se ei ratkaise ongelmaa juurikaan pikällä tähtäimellä. Nuoriso saa virikkeitä lukemalla tai kuuntelemalla YouTubesta erinäisiä amerikkalaisia kanavia, joissa koko maailmanyhteisön johto leimataan pankkiirien juoksupojiksi. Euroopan Unionia ei niissä kuvata suureksi menestystarinaksi, vaan taustalla nähdään huijareiksi kuvattuja rahamiehiä, joista George Soros lienee tunnetuin.
Mikäli talous alkaa vetää suotuisasti ja nuorisolle aukeaa mahdollisuuksia EU:n puitteissa tilanne voi toki hieman rauhoittua. Siitä huolimatta historiallista ajattelukykyä korostavaa opetusta voi pitää kannatettavana asiana.